Keskiviikkona mahonian kukintaa tallentaessani osui kimalainenkin kuvaan. Huomasin sen vasta ensimmäisen kuvan otettuani.
611337.jpg 

Sitten yritin ottaa vielä muutaman kuvan lisää. Mutta liikkuvaista hyönteistä ei niin vain onnistuneesti kuvatakaan.
611338.jpg611339.jpg
Luvassa syksyllä varmaankin sinisiä marjoja!

Kerronpa hiukan pihastamme. Tontti on vanhaa peltoaluetta, jossa kasvoi jo miehenmittaista mäntyä ja koivua sekä runsaasti pajunvesaa, kun talon rakentaminen alkoi keväällä 1998, heti vapun jälkeen. Alue oli jo muuten rakennettu täyteen, tämä oli viimeinen rakentamaton tontti. Kokoa tontillamme on lähes 2000 neliötä, joten aherrusta riittää. Tonttimaa ei ole kovin multavaa ja alla on hyvin vettä läpäisevää Salpausselän hiekkaa.

Viime kesä laittoikin kasvit koetukselle sekä puutarhurinkin. Kasvien istutusalustaksi olemme vaihtaneet tietenkin isot määrät multaa, lukemattomia autokuormallisia, mutta ei vieläkään tarpeeksi joka paikkaan. Kasvivalinnoissa olen yrittänyt huomioida kasvupaikkavaatimukset maan aineksen, valoisuuden jne. mukaan. Kaksi tuhannen litran säiliöllistä sadevettä hupeni nopeasti kasvihuoneen kastelussa. Muutamia pikkuhavuja kastelin pihalla. Toistaiseksi ei mitään radikaalia kuivumista ja siitä aiheutuvia vahinkoja en ole vielä havainnut. Toki pensaissa oli kuivuneita oksia, mutta niitä olisi ollut varmaan muutenkin. Vesijohtovedellä ei paljon raatsi koko tonttia kastella!

Osin tontille jätimme luonnontilaista aluetta, jota kuitenkin hoidan leikkaamalla heinikon lyhyeksi. Ensimmäisen kesän horsman siementen pöllyäminen opetti. Niitä haituvia lenteli joka paikassa! Alkuperäistä pikkupuustoa jätimme reunamille tuulen- ja näönsuojaksi. Niitä olemme vähän kerrassaan kaataneet istutusten tieltä pois. Kovin kuvauksellinen pihamme ei ole kun tuota suojapuustoa kasvaa seassa vielä.

Yksi nurkkaus on ehkä ohikulkijoiden "kauhistus", ei kylläkään lapsien mielestä. Siinä kasvaa käsivarren paksuista koivua tiheästi. Lehtien kasvaessa lastemme majarakennelma onneksi häviää piiloon. Mies pystytti jo varmaan 7v  sitten kakkosnelosista
maahan kulmatolpat ja niihin kiinnitti rakennustarvikelavan keskikerrokseksi ja katoksi. Lapset ovat rakentaneet seinät ja alakerran lattian.

Maja on muuttanut välillä ahkerasti muotoaan. Viime viikolla puhuin juuri töissä ettei ole majassa tällä hetkellä ikkunaa eikä ovea vaan ensin kiivetään keskikerrokseen ja sieltä laskeudutaan pohjakerrokseen lattialuukun kautta. No, kotiin saavuttuani majassa olikin jo ikkuna. Kuopus oli kaverinsa kanssa työn touhussa. Eihän se ole mikään hieno ja edustava leikkipaikka vaan harmaantunut  mieheni lapsillemme rakentama "lintujentähystystorni" alunperin. Lapset saavat siinä toteuttaa itseään vapaasti. Onhan meillä sitten pihallamme myös leikkimökkikin, joka ei ole muuttanut ainakaan vielä muotoaan.:D

Yritän muistaa ottaa kuvan tuosta majasta. Lähinnä nämä laittamani kuvat ovatkin olleet kasvikuvia ja lähikuvia kukista. Jotenkin sitä haluaa nähdä vain noita kauniita kohtia pihaltamme. Pihanhoitoinnostuskin on hiukan laantunut alkuvuosista. Siistit perennapenkit ovat  muuttaneet muotoaan kun en ole siistinyt niitä ahkerasti. "seli-seli"